Monday, December 1, 2008

Maisteri Oinonen

Tänään koitti se historiallinen päivä, kun melkein maisterista tuli ihan oikea maisteri. Aamulla oli sähköpostiin tullut ilmoitus, että todistus on noudettavissa humanistisen tiedekunnan kansliasta. Niinpä vihdoin raahauduttuani keskipäivän aikaan yliopistolle, kävin heti kipaisemassa todistukseni. Siinä se on. Muutama paperi, joihin on litistetty koko mun viisi ja puoli vuotta kestänyt opiskelu-ura. Eipä paperia katsellessa muistu mieleen tuskastuneet hetket esseiden, tenttien ja tehtävien parissa. Parilla sanalla sivuutetaan koko helvetillinen opeharjoitteluvuosi. Pienen erillismaininnan sai sentään Norjassa viettämäni puoli vuotta. Todistus puolestaan kyllä huomio kiinnostuksen suomi toisena kielenä -alaan, mikä helpottanee työn hakua tulevaisuudessa. Ohi on. Ohi on. Ohi on.

Tai sitten ei. Täällä yliopistollahan minä pyörin, ainakin vielä pari viikkoa töiden parissa. Keväästä en tiedä. Toisaalta voisin jäädä tänne, mutta toisaalta houkuttaisi jo “oikeat” työt ja oman uuden elämän aloittaminen. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä. Jee.

Ulkona sataa räntää. Oikein muikea juhlailma, vai mitä? Pitäisi lähteä tarpomaan kotiin. Huomenna sitten aikaisin suunnittelemaan kaiken maailman julkkisprojektipäivää ja pysäkkityöskentelyä. Kyllä on tämän syksyn opetus kutistunut muutamaan hassuun tuntiin! Mihin se aika meni?

Posted by Mirka in 16:32:48 | Permalink | Comments (1) »

Thursday, July 24, 2008

Kesätunnelmia

Aivan mahtavaa ihanaa nauttia kesästä. Nyt jopa paistaa aurinko! Ajeltiin eilen mökiltä kotiin isän kanssa ja tänään oon sitten pessy monta koneellista pyykkiä. Aivan mahtava mökkiviikonloppu oli, vaikka se paljon työtä sisälsikin. Rakennuksen perustuksia tehtiin. Leikkasin miljoonatsiljoonaa palaa styroksia eristykseksi lattiaan ja routaeristykseksi talon viereen. Lassi ja isä kai ne enemmän rakensi, mutta kyllä mullekin hommaa riitti. Rakentamisen lisäksi kävin äidin kanssa poimimassa sieniä, mustikoita ja lakkoja. Aikaisemmat kokemukset lakkasoilta ovat olleet katkeria pettymyksiä: monta tuntia kosteilla soilla rämpimistä ja tulos pari hassua marjaa. Nyt pienet suon lämpäreet oli punaisenaan muuraimia ja kyllä kypsiäkin löyty parisen litraa. Rakastuin siihen puuhaan ihan täysin. Siellä ei pahemmin tarvitse miettiä mitään graduja, huolia tai murheita. Mahtavat tuoksut ja palkitsevaahan se on, kun marjavasu täyttyy. Ehkä nyt oltiin vaan onnekkaita ja muutoin marjojen poimiminen on tuskastuttavaa ja turhauttavaa hommaa. Ehittiin äitin kanssa käydä myös shoppailemassa, soutelemassa ja yhtenä päivänä käytiin Faberg-näytelyssä, joka tosin oli pettymys. Viime viikon aikana tein enemmän kaikkia kesäjuttuja kuin koko kesänä tähän mennessä.

Ja siihenhän on siis syy jonka kaikki muistanette: iki-ihana gradu. Se oli uskomattoman hieno tunne, kun sen näki ensimmäisen kerran printattuna. Nyt se odottelee esi-tarkastusta professorin pöydällä. Tai postilaatikossa, kun sisäisen postin kautta se laitettiin. Proffa siis palaa lomaltaan elokuun alussa. Valmistuminen siis lähenee. Hieno juttu!

Nyt oon Raahessa ja mietin jo, millon lähtisin pois täältä. :)

Posted by Mirka in 09:33:36 | Permalink | No Comments »

Saturday, June 7, 2008

Ah, sulla on ihana varvas!

On se kivuliasta olla nainen. En nyt tarkota “sitä aikaa kuukaudessa”, mikä toisinaan on kivuliasta sekin, vaan naisille ominaista turhamaisuutta. Kauniina päivänä on tietenkin kiva käyttää kauniita mitä? Korkokenkiä tietenkin! Ihan sairasta, sanon minä. Yleensä kauniit kengät = hiertymiä, rakkoja ja kipua. Ainakin jos kenkiä pitää jalassaan pitempään kuin puoli tuntia. Korolliset kengät ja shoppailu puolestaan on tosi huono yhtälö. Istuin eilen pesukoneen päällä varmaan puoli tuntia ja liotin jalkojani pesualtaassa taivaallisen viileässä vedessä liian pitkän kaupunkikierroksen jälkeen. Leena, oli tosi kiva nähdä, mutta mennäänkö seuraavalla kerralla VAIN jäätelölle?

Eiliseen kauppareissuun upposi muutenkin ihan huomaamatta säädytön määrä rahaa. Ainakin se tuntuu siltä tällä hetkellä: opintotuki on kytännösä ainoa tuki ja turva kallista maailmaa vastaan. Syksyllä onneksi ei tarvi laskea ihan jokaista senttiä, kun rahaa tulee säännöllisesti vähän enemmän. Kielikeskukselta tarjosivat tuntiopettajan töitä jouluun asti, joten täällä olen vielä valmistuttuanikin. Valmistuminen ajoittuu siis jonnekin syksyyn…

Kamala nälkä vaivaa! Ruoka on uunissa… sais valmistua jo. Taidan mennä kuolaamaan uuninluukun eteen. Jospa se ruoka kypsyis nopiampaa sillä tavalla…

Posted by Mirka in 15:24:49 | Permalink | No Comments »

Wednesday, May 28, 2008

Viiniä ja miehiä

Kahden ja puolen viikon mittainen intensiivikurssi takana! Olihan siinä tekemistä ja vei se energiaa, mutta kyllä kannatti. Eilen oli niin raskas päivä, että päätettiin Sallan kanssa lähteä päiväkaljalle. Onpahan sekin nyt sitten koettu. Tosin join lasin hedelmäistä valkoviiniä. Tosi aikuismaista, eikö?

Tänään sitten kävin kahvittelemassa yhden pojan kanssa. Kai niitä vois treffeiksi nimittää. Ihan mukavaa oli, mutta ei se tästä mihinkään kehity. Ollaan liian erilaisia ihmisiä. ;)  Mutta hauskaa oli jutella vieraan ihmisen kanssa ja kun vielä kaupan päälle mulle tarjottiin kahvit… Piristystä tähän “harmaasen” arkeen.

Huomenna ois tarkoitus suunnata kohti Polvijärveä ja mökkiä! Ihanaa päästä pitkästä aikaa mökille, vaikka siellä on kuulemma kaikki ihan sekaisin… Metsä on kaadettu, aitassa ei oo sähköjä saati portaita ja piha on täynnä rakennustarvikkeita. Lauantaina ois tarkoitus vähän sukujuhlistella ja muutoin sitten vaan rentoudutaan Lean kanssa “hyvän” kirjallisuuden parissa… Ensi viikolla sitten alkaa gradun tekeminen oikein urakalla! Jee, jee.

Posted by Mirka in 18:23:37 | Permalink | No Comments »

Thursday, May 1, 2008

Kevät

Kevät jaksaa vuodesta toiseen yllättää, ihmetyttää ja ihastuttaa. Ensin tulee kukkanen, toinen, vähän aurinkoa ja vettä…. puf! Lumet on kadonnu, ilma lämmenny ja puut muuttuneet vihertäviksi. Tänään kaupunki oli täynnä iloisia vappuilijoita. Tajusin, että kuukauden päästä koulut sylkee oppilaansa lomalle ja keskusta täyttyy laiskasti vetelehtivistä nuorista. Tämä kevät on ollu tosi kummallinen, kun ei oo tarvinnu hakea kesätöitä: kesä menee gradua tehdessä.

Syksy tuntuu kaukaiselta, mutta vähän omituiseltakin. Eivät mua ottaneet harjoitteluun Varsovaan, joten kaikki on sitten ihan auki. Jospa se Jumala johdattais jonnekin oikein kivaan paikkaan.

Posted by Mirka in 19:27:24 | Permalink | No Comments »

Thursday, March 13, 2008

Jättiläinen

Sunnuntai-iltapäivän sarjassa pimenevässä illassa seisoo kaksi ajan uurruttamaa miestä katsomassa aikuisia lapsiaan. “Nuoret luulevat olevansa jättiläisiä. He eivät vielä tiedä, että vanhetessaan ihminen pienenee.” 

Nuorena  maailma on iso, valtava mahdollisuus. Kuolemaa ei ole, me eletään aina. En muista isovanhempiani ollenkaan, yksi sukupolvi oli jo kuollut ja kuopattu silloin kun aloin ymmärtää maailmaa. Maanpovessa vuosien muistot, kokemukset, viisaus. Olen usein miettinyt, olenko jäänyt jostakin paitsi. Olisiko kuolema jollakin tavalla mahdollinen tai todellisempi, jos sen olisi nähnyt läheltä, tuntenut tuskan. Ymmärtäisinkö enemmän tästä ajasta, jos olisin kuullut enemmän ajasta ennen minua. Kukapa tietää, olisivatko elävät vaienneet menneisyydestä samoin kuin he vaikenevat nyt haudoissaan. Eihän siitä kukaan nytkään puhu. Ehkä kaikkea ei ole tarkoituskaan tietää. Ehkä on parempi elää omissa pilvilinnoissaan niin kauan, kuin “raaka todellisuus” ottaa vallan ja syö uskomattoman turvallisuuden tunteen, jota vain nuoret voivat kokea. Kyllä todellisuus on minulle Mahdollisuus, jotain parempaan. Vaikka nyt haluan uskoa jonkin paremman tulevaisuuden olemassa oloon, toivottavasti joskus koittaa aika, jolloin on tyytyväinen nykyisyyteensä.

Silti jossain määrin olen samaa mieltä Zen Cafén kanssa:

“Mä toivon, ettet kasva tai haaveile suuremmasta
Olen jättiläinen “

Posted by Mirka in 11:19:32 | Permalink | No Comments »

Monday, February 4, 2008

Tänään on ollu ihanan kirpakka talvipäivä. Aamulla aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja viime viikon loskaa vai liukasta -keli vaihtui vihdoinkin tukevasti pakkaseen ja hiekoitettuun. Konferenssi on takana ja meidän ura nousussa. On kuulemma hienoa, kun on puhunut oikeassa ja virallisessa konferenssissa. Voin kuulemma leveillä sillä CV:ssa… Onnistunuttu suoritusta juhlittiin syömällä laadukkaassa (lue: kalliissa) ravintolassa. Lohta sahram-kastikkeella ja uunikypsennetyillä vihanniksilla. Aikaa Figarossa pyörähti kokonaiset neljä (4) tuntia. Tuollaisten pienten ennätysten tekeminen saa arjen tuntumaan mielenkiintoiselta, ehkä.

Vuosi 2008. Tänä vuonna
-  1988 syntyneet täyttävät 20 vuotta
- suomalaisten suosikkikirjailijan, Mika Waltarin, syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta
- matkustan jonnekin
- tapaan pitkästä aikaa rakkaan ystävän
- tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun olin kielikurssilla Englannissa. Siellä tutustuin erääseen tyttöön, jonka kanssa nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, olen samalla viittomakielen kurssilla
- aion valmistua ja muuttaa pois jklästä.

Toivottavasti paljon muuta. Toivottavasti.

Helsinkiin päin tulen pian. Asianosaisille ilmoitetaan tarkemmin.

Posted by Mirka in 13:27:56 | Permalink | Comments (1) »

Monday, December 31, 2007

Hei hei vanha vuosi

Vuoden viimeinen päivä. Hieman surullinen olo. Istun keittiön pöydän ääressä, vuoden vaihtumiseen on kolmisen tuntia. Oon väsänny kaikkea syötävää, jota syömässä ei ole ketään. Kaupunki ampui rakettinsa tänä vuonna jo klo 19, mutta tietoa siitä ei löytynyt mistään. Oli vain paljon huhuja siitä, että ilotulitus olisi aikaisemmin. Vaikka sellaisen melko varman tiedon pommituksen ajankohdasta sainkin, en jaksanut sitä varten lähteä kaupungille. Eiköhän tässä ympäristössä ihan tarpeeksi räjäytellä. Aloittivathan naapurin pojat jo eilisiltana.

Paljon on tähän vuoteen mahtunut huonoa, mutta myös hyvää. Tällä hetkellä mielessä on vain hieman plääh syksy. Se lähinnä siksi, että kun vanhat kaverit kysyvät “Mitä uutta Mirkan elämässä”, vastaus on aina “Ei mitään”. Ei mitään uutta. Onhan syksyssä ollut paljonkin uutta, mutta koska se onkin sitten ollut kaikki, ei siitä paljoa voi keskustella. Jollakin tavalla sitä on tilassa, missä vain kelluu eteen päin odottaen sitä hetkeä, että kaikki muuttuu. Ei vain joku pieni asia, vaan ihan kaikki. Ajatuksissa se hetki sijoittuu opintojen päättymiseen, elämänsä päivittämiseen. “Käynnistä kone ottaaksesi uudet sovellukset käyttöön.”

Samalla kun jättää hyvästejä tälle vuodelle, jättää hyvästejä niin monelle ihmiselle. Sopimuksista, lupauksista, huolimatta tietää, että yhteydenpito jää vähäiseksi ja uudet ystävät vaipuvat muistoihin. Hyviä muistojahan ne ovat. Toisille, “vanhoille” ystäville, kai jättää myös omalla tavalla jäähyväisiä. Vuosi vuodelta sitä tiedostaa enemmän sen, että ystävyys elää, mutta muuttuu. Joskus sitä vain huomaa, ettei todellakaan enää tunne jotain ihmistä. Ehkei enää haluakaan? Välähdyksiä, jolloin miettii, miksi on tässä. Jos ihmisistä tulee yhdentekeviä, tuleeko myös minusta?

Tervetuloa uusi vuosi, tervetuloa huominen.

Posted by Mirka in 19:07:08 | Permalink | Comments (3)

Wednesday, November 21, 2007

What if He’s people prayed?

Viime vuoden BB voittaja sanoi kaivanneensa talossa eniten musiikkia. Ei perhettä, ei ystäviä. Musiikkia. Ihmisen maailma on täynnä erilaista musiikiksi kutsuttavaa äänten harmoniaa ja/tai kaaosta. Bussissa kuski kuuntelee ikivihreitä, kaupassa taustalla soi hiljainen musiikki, autossa radio, tunnilla kuunteluharjoitukset, soittoäänet, mainokset… Joskus tykkään kuunnella paljon musiikkia, kyltymättä, koko ajan. Toisinaan menee pitkään, että kuuntelee vain passiivisesti jaksamatta kotona valita soittimeen jotain levyä. Nyt mulla on ollut valtava musiikin jano. Olen kuunnellu uudestaan ja uudestaan postin tuomia uutukaisia levyjä. Joitain lauluja on vaan pakko soittaa kerta toisensa jälkeen, kuten Norah Jonesin Sinkin’ Soonia. Ah. Kohta alkaa joululaulukausi. Pelkään mennä kauppaan, koska en osaa ennustaa sitä hetkeä, milloin iloiset myyntiä edistävät rallatukset alkaa soida (vai joko ne soi?). Joulua kohden kaupassa käynti muistuttaakin päänsärkytaplettimainosta (säryllä on monet kasvot). Joululauluissa ei sinällään ole mitään vikaa. Parhaimmillaan on aivan mahtavaa vaan keskittyä ja tunnelmoida. Odotushan joulussa on kuitenkin melkein parasta!

Joulusta puheen ollen, sain tänään valmiiksi joulukortit. Eve innosti siihenkin :P Mulla on tänä syksynä ollut tosi paljon vapaa-aikaa (= gradua varten lukemisaikaa), joten oon saanut todella levätä. Ja sitten on aikaa tehä kaikkea sellasta, johon ei yleensä ole aikaa. Oon saanu valmiiksi jo kaks taulua! :D

Mulla on uus kiva tukka. Kävin täyden palvelun kampaamossa Eeva-Maijan suosituksesta. Siihen loppui monen kuukauden valittaminen siitä, että pitäis saada aikaseksi käydä kampaajalla. Hiusteni muutos ei ole ihan yhtä radikaali kuin ystävilläni, mutta kuitenkin tuntuu, että on uusi ilme. Piristää.

Meillä on huomenna julkkisseminaari: meidän ihanat oppilaat ovat ottaneet selvää maamme julkimoista ja esittävät meille sitten saamansa tulokset. Varmaan karttuu paljon turhaa tietoa, jota en olisi halunnut tietää. Hieman jänittää, koska kaikessa kiireessä pitäisi osata arvioida kaikki puhe-esitykset. Varmasti ihan hauskaa :)

Posted by Mirka in 15:37:56 | Permalink | Comments (2)

Wednesday, November 7, 2007

hei.

Elämä valuu hiljalleen, ei mitään suurta ja mahtavaa, jota vois raportoida. Ulkona sataa lunta ja on valkosta. Teillä on niin paljon loskaa, että osaa olla onnellinen kunnollisista talvikengistä. Yritän suunnitella tunteja, lukea gradua varten… Gradusta ei muuten kannata puhua mun kanssa, turhaudun vaan ja hypin teidän silmille.
Posted by Mirka in 09:11:26 | Permalink | No Comments »